Avainsana: Friedrich Nietzsche

• Nojaako sosiaalinen media lähimmäisenrakkauteen?

  Sosiaalisella medialla on lähimmäisenrakkauteen viittaavia elementtejä, kuten kavereiden tai seuraajien kartuttaminen, joille monissa tapauksissa jakamasi sisällön huomio keskittyy. Jo valmista seurausta tai kaveruutta voi tiivistää tykkäämällä tai kommentoimalla toisen julkaisuihin. Kaukaiset ihmiset ovat sosiaalisen median avulla tulleet läheisiksi, joille voi jakaa rakkauttaan somen eri toimintojen avulla.

  Lähimmäisenrakkaus on kristitty ilmiö, joka juontaa juurensa Uuteen Testamenttiin. Sosiaalinen media on kenties maallistanut ja muuttanut lähimmäisenrakkautta siten, että nyt voi antaa huomiota läheisten lisäksi myös kaukaisille ihmisille, ketkä somen avulla olevatkin nyt lähempänä ja aiempaa enemmän saatavilla. Sosiaalinen media myös kenties uhkaa perinteistä kristillistä lähimmäisenrakkautta korvaamalla sen uudenlaisen lähimmäisenrakkauden käsitteellä. Somen kaikkialle ulottuvuus ja on myös normalisoinut tätä uudenlaista lähimmäisenrakkautta siihen pisteeseen saakka, että myös ateistit nauttivat siitä sitä sen enempää miettimättä.

  Seuraajien sisällön lisäksi periaatteessa kaikki some alustat tarjoavat ihmisille sisältöä myös algoritmien perusteella näyttämällä sitä ihmisille täysin tuntemattomien käyttäjien tileiltä. Joillekin tai tietyissä some-alustoilla tämä tapa nähdä sisältöä voi olla jopa yleisin tapa nähdä sisältöä. Somepalvelimet kuitenkin mahdollistavat sen, että nämä tuntemattomatkin ihmiset ovat nyt läheisiä sinulle, koska he ovat päässeet tietoisuuteesi huolimatta siitä missä satut olemaan. Jotkut voivat vierastaa näitä tuntemattomia enemmän kuin omia seuraajiaan tai kavereitaan ja jättää näille esim. tykkäyksensä antamatta tästä syystä. Somessa on myös sellainen ilmiö, että jo valmiiksi läheisimmille kavereille annetaan tykkäyksiä tai kommentteja helpommin kuin vähän enemmän tuntemattomille, ketkä kuitenkin ovat seuraaja- tai kaverilistalla.

  Jotkut ihmiset pitävät sosiaalista mediaa turhana asiana ja eivät siksi halua käyttää sitä. He usein perustelevat käyttönsä puutetta järkisyillä, millä usein ateistitkin perustelevat uskonnonvastaisuuttaan. Kenties somen käyttöä välttelevät pitävät sitä kristinuskon lähimmäisenrakkauteen perustuvana palveluna sitä itse tiedostamattaan. Ihmiset voivat välttelevät somea myös muista syistä, esimerkiksi peläten niiden tietosuojakäytäntöjä; he eivät halua, että tuntemattomien ihmisten yritykset keräävät tietoa heistä.  

  Tunnettu filosofi Friedrich Nietzsche on kritisoinut kristillistä lähimmäisenrakkautta teoksessaan Näin puhui Zarathustra: ”Tuppaudutte lähelle lähimmäistänne, ja teiltä löytyy sille kauniita sanoja. Mutta minä sanon teille: lähimmäisenrakkautenne on huonoa rakkauttanne omaan itseenne.” Tämä kuvastaa osuvasti sosiaalisen median luonnetta, jossa lähimmäisenrakkaudella kuten tykkäyksillä tai uusilla seuraajilla poistetaan yksinäisyyden tunteita ja luodaan illuusioita asioista kuten suosiosta. Ihmiset saattavat myös pelätä seuraajien menettämistä tai sitä, että julkaisunsa ei saavuta niin suurta suosiota kuin odotti. Uskon kuitenkin, että sosiaalisessa median luonteessa oleva lähimmäisenrakkaus on niin kaukana siitä, mitä sillä on kristillisessä historiassa tarkoitettu, että ateistitkin voivat osallistua tähän uuteen ilmiöön. Monet heistä ainakin käyttävät somea mielellään ajattelematta sen suhdetta lähimmäisenrakkauteen sen enempää.

  31.12.2024

  Friedrich Nietzsche, lähimmäisenrakkaus, sosiaalinen media

  ---

• Miten Nietzsche kumoaa Aristoteleen?

  Friedrich Nietzsche ymmärsi hyvin antiikin Kreikan filosofeja ja oli hyvin perehtynyt heidän ajatuksiinsa ja kulttuuriinsa. Tämän takasi se, että hän opiskeli klassista filologiaa Bonnin ja Leipzigin yliopistoissa, ja vain 24-vuotiaana hänet nimettiin Baselin yliopiston filologian professoriksi. Vaikka Nietzsche mainitsee yhden antiikin Kreikan kolmesta suuresta filosofia, Aristotelesta vain harvoin, heidän ajatteluissaan erityisesti hyveistä ilmenee monia erimielisyyksiä.

  Aristoteles ajatteli hyveitä objektiivisina luonnonlakeina, mihin Nietzsche ei uskonut. Esimerkkinä tästä voidaan ottaa Aristoteleen antamisen hyve ja ottamisen pahe. Hänen mukaansa hyveitä kuten antamista tulisi kehittää ja niiden tulisi pysyä paheiden kuten ottamisen kanssa tasapainossa elääkseen hyvää elämää, mikä on vastoin Nietzschen näkemystä, että hyveet enneminkin syntyvät ihmisille kuin ovat ennestään jo olemassa. Nietzsche kirjoittaa mm. kirjassaan Näin puhui Zarathustra hyveistä. Siinä hän kirjoittaa, että on onnekas jos sattuu olemaan vaan yksi hyve. On poikkeuksellista hänen mukaan, että ihmisellä on useita hyveitä. Hänen mukaansa yksi hyve on parempi kuin kaksi, koska usean hyveen välille syntyy kateellisuutta toisiaan kohtaan.

  Aristoteleen hyve-etiikan soveltaminen nykypäivään herättää mielenkiintoisia kysymyksiä ja vaikuttaa varsin ristiriitaiselta maalaisjärjen kanssa. Onko mahdollista, että Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa sosiaaliturvan vastaanottamista pidettäisiin vakavasti paheena Aristoteleen oppien mukaisesti? Tai miten tulisi suhtautua Internetin käyttöön, jossa väistämättä ”otamme vastaan” verkkosivun toiminnan palvelimen käytöstä maksaneelta taholta? Entä mitä Aristoteles ajatteli elinaikanaan vanhempien ja lasten suhteesta, missä lapset toimivat hänen mukaansa paheellisesti ottaessaan vanhemmiltaan esim. ruokaa tai asumusta?

  24.10.2024

  Aristoteles, Etiikka, Friedrich Nietzsche, Hyve

  ---

• Nietzschestä

  Meren rantaan. – Minä en rakentaisi itselleni taloa (ja kuu-
  luu juuri minun onneeni, etten ole talonomistaja!). Mutta jos minun täytyisi, rakentaisin sen, samoin kuin monet roomalaiset, meren rantaan, aina mereen saakka – olisin kyllä iloinen, jos
  minulla ja tuolla kauniilla hirmulla olisi joitakin yhteisiä salaisuuksia.

  -Friedrich Nietzsche, Iloinen tiede, 240

  Friedrich Wilhelm Nietzsche syntyi 15. lokakuuta 1844 Röckenissä, Preussissa ja kuoli 25. elokuuta 1900 Weimarissa, Saksassa. Nietzsche oli kuollessaan vain 55-vuotias. Jos hän olisi elänyt pidempään, Saksa tuskin olisi muuttunut totalitaariseksi natsisaksaksi hänen suuren älyllisen vaikutusvaltansa aikana hänen vielä eläessään. Ongelmat alkoivat Nietzschen kuoltua, hänen siskonsa Elisabeth Förster-Nietzschen kautta, kun hän Nietzschen kuoleman jälkeen alkoi hallita Friedrichin kirjoituksiaan omilla tarkoituksillaan kuten natsisaksan edistämisellä. Ennen kuolemaansa omalla tavallaan omaelämänkerrallisessa kirjassaan Ecce homo (1888), Nietzsche suhtautui kriittisesti sekä äitiinsä, että siskoonsa.

  Nietzsche kirjoitti kirjassaan Antikristus: ”Tämä kirja kuuluu harvimmille. Tuskin yksikään sen lukijoista on vielä syntynyt. Ne ovat niitä, jotka ymmärtävät Zarathustrani: kuinka saisin sekoittaa itseäni sellaisiin, jotka jo tänään saavat kuulijoita? – vasta ylihuomenna on aikani.” Tällä hän kenties tarkoitti, että kuluisi sukupolvia ennen kuin hänen vaikeaselkoisten kirjoituksiensa todellinen luonne ymmärrettäisiin. Tähän hän viittaa myös kirjassaan Hyvän ja pahan tuolla puolen, jonka alaotsikko on ”Erään tulevaisuuden filosofian alkunäytös”. Nietzschen kirjoitukset olivat tuntemattomia laajalle osalle ihmisistä vielä 1800-luvulla ja hänen kirjojansa myytiin niiden alkuaikoina kourallinen. Hän kuitenkin uskoi, että hänen kirjoituksensa valitsivat harvat lukijansa ja uskon, että hänen ajatustensa vaikutusvalta alkoi jylläämään jo näistä varhaisista muutamista. Hänen kirjoituksensa alkoivat karttamaan mainetta vasta 1900-luvun alussa.

  Muun muassa Ranskassa häntä on käsitelty laajalti ja Nietzschen nimi tulee useasti esiin Marcel Proustin valtavassa, yli 4000-sivuisessa romaanissa Kadonnutta aikaa etsimässä. Voi olla, että Proust oli inspiroitunut Nietzschen ajatuksista erityisesti itsensä ylittämisestä ja sitten saavuttanut tämän päämäärän näin suuren kirjan kirjoittamisesta. Proustia ja Nietzscheä yhdistää ainakin taiteen suuri arvostaminen.

  Nietzsche kuvailee itseään moraalin kieltäjäksi ja kirjoittaa: ”Ei ole olemassa moraalisia tekoja, on olemassa vain moraalisia tulkintoja teoista.” Hänen pääteoksessaan Näin puhui Zarathustrassa Nietzsche kirjoittaa, että on tarpeen arvioida kaikki arvot uudestaan.

  Se, että Hitlerin toimet yhdistyvät Nietzscheen on varmasti vaikuttanut käsitykseen Nietzschestä. Ainakin muutamat poliittisesti liberaalit ateistikirjailijat kuten Bertrand Russell, Christopher Hitchens ja Sam Harris ovat maininneet lukeneensa Nietzscheä, mutta olevansa eri mieltä hänen kanssaan monista asioista, jonka uskon johtuvan juuri tästä ennakkoluulosta. Nietzschen kirjojen lauseiden taustalla olevien merkitykset todella ymmärrettyään, hänen ajatuksiaan on vaikea todeta vääriksi. Hän kirjoitti: ”En ole ihminen, olen dynamiittia!”. Tämä kuvastaa sitä, että hän ymmärsi itsekin tulevansa olemaan valtava voima maailmassa. Ecce homossa hän kirjoittaa, että hänen kirjoituksiaan voi olla vaikeaa laskea käsistään edes yön ajaksi.

  Kristinuskoa Nietzsche kritisoi, koska se on hänen mielestään on vihamielinen elämälle. Hän kirjoitti, että kristityt ovat anarkisteja ja että tämä tulee hänen mukaansa selvästi ilmi, kun katsoo historiaa. Hänen mukaansa kristinuskolla on myös joitain feminiinejä piirteitä. Kristillistä seksuaalimoraalia hän kritisoi Antikristuksessa näin: ”Joka tuomitsee seksuaalisuuden ja tahraa sen nimellä ’epäpuhdas’, syyllistyy perisyntiin elämän pyhää henkeä vastaan.” Hän piti juutalaisia älykkäämpänä, tarmokkaampana ja kestävämpänä kuin muita kansoja. Juutalaisuus oli hänestä kuitenkin haitallisin uskonto siksi, että kristinusko on syntynyt siitä. Hän kuitenkin kirjoitti juutalaisten olevan hyvää väkeä. Nietzsche kirjoitti saksalaisesta mielenmaisemasta kapeamielisenä juutalaisia kohtaan, ja kirjoitti esimerkiksi Englannin ja Ranskan olevan avoinmielisempiä juutalaisille.

  Nietzsche löysi Fjodor Dostojevskin kirjallisuuden vuonna 1887 ja arvosti hänen psykologista käsitystään. Nietzschekin on pohtinut venäläistä sielunmaisemaa kirjoissaan. Hän kirjoitti kirjassaan Epäjumalten hämärä (1889): ”’Pahoilla kansoilla ei ole lauluja.’ Miksi sitten venäläisillä on lauluja?” Nietzschen mukaan Venäjällä on myös epävarmuus siitä, tukisivatko vai vastustaisivatko he muita. Hän kirjoittaa kirjassaan Moraalin alkuperästä (1887), että yksi asioista, mitkä tekevät venäläisestä kulttuurista ylivertaisen on se, että siellä ajatellaan fatalistisesti eli että asiat tulevat tapahtumaan vääjäämättä kohtalonomaisesti. Hän kirjoitti myös, että venäläiset ja juutalaiset ovat päähenkilöt kansojen vallan näyttämöllä Euroopassa.

  Nietzschellä oli myös valtava määrä elämän neuvoja. Hän kuvaili Schopenhaueria liian pessimistiseksi. Hänen mukaansa asioiden kiirehtiminen ei ole hyväksi vaan niille pitäisi antaa aikaa kypsyä. Hän kirjoitti, että arvostaa kauimmaisen rakastamista. Hän kirjoitti, että ihmisen tulisi rakastaa ”kerran”. Hän kirjoitti, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä enemmän oppii rakastamaan. Hän myös kirjoitti naisten tekevän hänet vihaiseksi. Lisäksi hänen mukaansa naisilla on tapana pitää toisiaan ala-arvoisena. Hän kirjoittaa, että suuria tavoittelevat ihmiset lajittelevat ihmiset sen mukaan katsovatko heidän olevan heille hyödyllisiä vai heidän tiellään. Yksi Nietzschen tunnetuimmista lainauksista on kaikille tuttu ”Mikä ei tapa, vahvistaa.” Nämä ovat vain harvoja esimerkkejä ja lisää löytää parhaiten hänen kirjallisuudestaan.

  Nietzsche kritisoi moneen otteeseen kirjoissaan demokratiaa. Hän kirjoitti, että yksilöt, perheet tai jopa kansat voivat saavuttaa aiempaa suurempia valta-asemia. Maailmalla on ollut monia hallitsijoita, jotka ovat johtaneet maataan pitkään kuten Suomen entinen presidentti Urho Kekkonen. Kekkonen toimi Suomen presidenttinä yli 25-vuotta vuodesta 1956 eteenpäin. Vuonna 1973 eduskunta hyväksyi poikkeuslain, jolla mahdollistettiin Kekkosen presidenttiyden jatkuvan ilman presidentinvaaleja. Ehkä nykypäivänä löytyisi parempia vallanjakotapoja kuin perinteinen demokratia.

  Akseli Hänninen, 2024

  21.10.2024

  elämänfilosofia, filosofia, Friedrich Nietzsche

  ---