Valkoiset ovat seinät suomalaisen kodin
Kellot soivat, ne ovat kuoleman kellot
Ehkä voi panna parastaan
Kun muuta ei ole
Astun huoneeseen
Tunnen ajan, se ei ole selvä
Jos teen jotain
Valitsen ilon
Tuolla tasolla, ihmisten yllä
Kopiokoneesta tulostimeksi
Harva sitä oppii arvostamaan
Se on seuraamatonta
Tulevaisuus, nykyhetki, askel eteenpäin
Itsetuntemus, kulttuuria sille
Modernia? Vapautta jatkoksi
Yksin kuljemme me
Omistan, siksikö olen?
Turhuuden nuorekkuus, voiko siltä välttyä
Ei se ole niin pysyvää, kuten ajatellaan
Suosio, ei se laatua takaa
Tylsää tylsistymisestä varoittamista
Akseli Hänninen blog 
Jätä kommentti